Prosessi 4. ammatillisen erityisopetuksen historiaa / MOWEART

        AMMATILLISEN ERITYISOPETUKSEN KEHITTYMINEN

https://www.youtube.com/watch?v=eCf5qeYM7o8

Taidepedagogisesta konseptista konsultoivan ammatillisen erityisopettajan rooliin

Mikä on työkonseptini ja kuinka se soveltuu ammatillisen konsultoivan erityisopettajan tulevaisuuden kehittämistyökaluksi

PROSESSISTA NÄKYVÄKSI-NÄKYVÄSTÄ ASIANTUNTIJAKSI-ASIANTUNTIJASTA-MUUTOSPROSESSIN OHJAAJAKSI- MUUTOSPROSESSIN OHJAAJASTA OSAAMISEN JAKAJAKSI JA YHTEISEN YMMÄRRYKSEN RAKENTAJAKSI

MoWeArt - Liikkumisen taidetta esteettömästi, perustuu vuorovaikutteiseen koulutusfilosofiaan, joka pohjaa vahvasti dialogisuuteen ja kokemukselliseen kriittisesti omaa työtä tutkivaan tapaan oppia. Taidepedagogisessa konseptissa hyödynnetään eri kehontekniikoita, liike improvisaatiota sekä saatetaan teoria kohtaamaan käytäntö. Konseptin tavoitteena on antaa osallistujille työkaluja integroitujen ryhmien taidepedagogiseen työskentelyyn. Tavoitteena on luoda asennetta esteettömyyden kohtaamiseen niin yhteiskunnallisista, taidepedagogisesta kuin taiteen tekemisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähestymistavoista käsin. Näenkin strukturoidulla luovuudella tulevaisuudessa paljon annettavaa ammatillisen erityisopetuksen parissa. Tällöin uudenlainen asenne, ymmärrys sekä toimintatavat kehollisuuden merkityksestä opettajan työssä asettuvat uudenlaiseen tarkasteluun.

Miten konsepti on syntynyt

MoWeArt ajattelu ja Liikkumisen taidetta esteettömästi konsepti on syntynyt yhteiskunnan muuttuneista tarpeista kohdata taidetta, pedagogiikkaa ja koulutusta kokonaisvaltaisesti. Liikkumisen taidetta esteettömästi on uudenlainen toimintatapa pedagogiikan, elämänmittaisen oppimisen tai transformatiivisen oppimisen sekä hyvinvoinnin näkökulmasta. Siinä kokonaiset merkitysperspektiivit saattavat asettua uudenlaiseen kriittiseen tarkasteluun. Konsepti pohjautuu moniammatilliseen, poikkitaiteelliseen sekä monitieteiseen lähestymistapaan. Sisältö konseptille on löytänyt käyttöteoriansa aikuiskoulutuksen, taidetanssin, psykoterapian, oppimisteorioiden, voimaantumisteorian sekä mm. Alito Alessin DanceAbility menetelmän viitekehyksestä, sekä tällä hetkellä joogan ja erityispedagogiikan tarjoamasta koulutuksen tuomista lisätyökaluista.

Työni lähtökohdat

MoWeArt työssäni lähestyn vuorovaikutteista tanssia koulutuksellisista yhteiskunnallisista, taidepoliittisista sekä kulttuurisista lähtökohdista. MoWeArt  työskentelyssä työtäni ohjaavat koulutuksellisen otteen yhdistäminen taidetyöskentelyyn, luovaan ja toiminnalliseen työotteeseen sekä kehollisuuden merkitykseen erityisopettaja ammatti-identiteettiä sekä ammatillista kasvua tuettaessa aidossa integroidussa yhteisössä. Koulutuksen punaisena lankana on jokaisen osallistujan oman luovan oppimisprosessin kokemuksellinen toteuttaminen osaamista jakaen sekä uutta ymmärrystä ja toimintaa yhteisöllisesti rakentaen.

Lähtökohtana työlleni ovat kulttuurien, kasvatusympäristöjen ja koulutusten kohtaaminen taidepedagogisin keinoin. Työni avainsanoina ovat: avoimuus, luottamus, vuorovaikutus, tasa-arvo, yksilöllisyys sekä elinikäinen, elämänlaajuinen tai uudistava oppiminen. Mentoroinnissa työtapanani ovat työryhmän, (yhteisön ja ympäristön kanssa toteutettava niin kehollinen kuin sanallinenkin vuoropuhelu,) ”yhdessä ajatteleminen” sekä uuden tiedon ja toiminnan rakentaminen työprosessissa koetun pohjalta. Tällainen työtapa voi parhaimmillaan tuottaa prosessimaista omaa työtä kriittisesti tutkivaa ja kehittävää työotetta, kehämäisesti yhdistyvät opiskelijan, opettajan, tutkijan ja verkostojen tavoitteellinen yhteistyö.

Taidepedagoginen työni käy avointa vuoropuhelua esityksen valmistamisen prosessissa eri taiteen edustajien, taideprosessiin osallistujien sekä yleisön ja yhteisön kanssa.

Taiteen tuottamisen prosessissa pohditaan taiteilijan autonomiaa toimintaympäristöissä, yhteisöissä ja kulttuurissa.

Taidepedagogisen työskentelyn tavoitteena on osallistujan elämänkokemuksen ja aikaisempien opintojen hyödyntäminen omassa työskentelyssä. Työskentelyn painopisteenä on osallistujan kokemuksellinen omien arvojen, käyttöteorian ja opetusfilosofian tutkiminen. Koulutukseni pohjautuvat vahvasti ryhmätyöskentelyyn, dialogiseen asenteeseen sekä kokemukselliseen omaa työtä kriittisesti tutkivaan oppimiseen. Tämä samainen työote soveltuu ammatillisen erityisopettajan työkaluksi jolloin jokainen aikuinen nähdään luovana taiteilijana sekä elämän sankarina matkalla koti uudistuvia arvoja sekä autonomista aikuisuutta.

Miksi työni on tärkeää

Toiminnalliset menetelmät, yhteisöllisyys sekä moniammatillinen ja poikkitaiteellinen työskentely on tunnustettu tänä päivänä yhteiskunnassamme ensisijaisesti lasten ja nuorten opetuksessa sekä vanhusten tai erityisryhmien toimintakulttuureissa. Tutkimuksellisessa sekä aikuiskoulutuksen toimintakulttuureihin työtavat ovat vasta hiljalleen jalkautumassa.  Vuorovaikutus, toiminnalliset menetelmät sekä luova ajattelu ovat löytäneet vahvasti tiensä hyvinvoinnin, oppimisen sekä kokonaisvaltaisen elinikäisen oppimisen ja ”ihmisenä kasvamisen” pariin. Pidän merkityksellisenä, että taidetta ja luovuutta työssään toteuttavat taiteilijat ja taiteen soveltavan käytön toimijat, jotka kentälle jalkautuvat kantavat vastuuta työstään niin moraalisesti kuin eettisestikin. On mielestäni ymmärrettävä, ettei taide uudenlaisissa toimintakulttuureissa koskaan tule olemaan monistettavissa ilman suurempaa inhimillistä taidepedagogista paloa, intohimoa ja jakamisen nöyryyttä. Ainutlaatuinen kohtaamisen taide ja ”läsnäolon pedagogiikka” vaativat työn hellää vaalimista ja asenteen kunnioittamista niin tekijän kuin kokijankin näkökulmasta. Sille tunnusomaista on mielestäni olla tietoinen omasta maailmasuhteestaan sekä arvoista, jotka parhaimmillaan ohjaavat autonomiseen jatkuvasti omaa työtä kriittisesti tutkivaan työtapaan. Tämän avulla on mahdollista lisätä yhteisöllistä, yhteiskunnallista kuin omaakin ymmärrystä toiminnasta. Mahdollisuus oman työn kriittiseen reflektoimiseen ja aidosti todeksi elämiseen vaativat resursseja ja tekemisen mahdollisuuksia sekä moniammatillista työotetta. Tällainen työtapa ei poikkea juurikaan konsultoivan ammatillisen erityisopettajan roolista. Luovuutta on osattava toteuttaa tietoisesti. Myös taiteen merkitys ja arvo on nähtävä omana kontekstinaan.

Oma taustani

Freelancer tanssitaiteilijana, opettajana, kouluttajana ja koreografina. Olen valmistunut 1990 nelivuotisesta opettajakoulutuksesta Hollannista. Olen täydentänyt osaamistani elinikäisen, elämänlaajuisen sekä aikuisen oppimisen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta lukuisilla eri koulutuksilla vuosien varrella. Olen suorittanut aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot 2003 ja täydentänyt osaamista laaja-alaisesti erilaisilla täydennys koulutuksilla taidetta, pedagogiikkaa sekä yhteiskunnallisia muutostarpeita vastaavaksi. Työssäni toteutan ajatusta ”oppimispisteistä osaamispisteiksi” periaatteella. Oma prosessimainen työtapani pohjautuu vahvasti sosiokonstruktivistiseen käsitykseen oppimisesta, jolloin tietoa rakennetaan yhdessä ja vuorovaikutuksessa. Konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä oppija nähdään oman tietonsa rakentajana, jolloin uutta tietoa ja ymmärrystä rakennetaan aikaisemmin opitun kokemuksen sekä reflektoinnin kautta. Tänä päivänä taidelähtöisyys, toiminnallisuus, vuorovaikutteiset tiedon rakentamisen tavat sekä hyvien uusien käytänteiden luominen yhteistyössä tunnustetaan. Toiminnan tasolla moniammatillista tiimityötä ja työpariperiaatetta toteutetaan ja vuorovaikutteiset pedagogiset mallit jalkautuvat oppimisen kaikille portaille. Itselleni uudistava vuorovaikutus mahdollistaa astumisen pois rajoittavasta marginaalista osaamisen ja taitojen näkyväksi tulemisen aikakaudelle. Johanna Aromaa puhuu metodologisesta haasteesta (Johanna Aromaa, Marginaalin haaste s.199) kun tutkitaan kehon viisautta. Minä puhun ”kehollisesta lukutaidosta” uudenlaisena tiedon rakentamisen ja oppimisen tapana.(Marginaalin voima 2006). Tällöin aikuinen unohtaa sanat ja herättää ruumiinsa henkiin (Hyväksymis ja omistautumis terapia). Mikä ihmeen hengittävä teoria, taide ja oppimisympäristö?

Työtäni on ohjannut

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan vuorovaikutuksen paradigma muutokset ja niiden merkitysperspektiivit yhteiskunnan, koulutuksen sekä taidepedagogisen työn parissa. Vuorovaikutuksen paradigma muutos on viimeisinä vuosina koskenut myös ammatillista erityisopetusta ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden mahdollisuuksia tasa-arvon, hyvän elämän sekä itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Koulutukselliset uudistukset luovat mahdollisuuksia konsultoivalle ammatilliselle erityisopettajalle uudenlaisiin toimintakulttuureihin jolloin yhä enemmän ymmärrystä ja tukea yhteistoiminnalliselle (jaettu osaaminen) opettajuudelle, asiantuntijuudelle sekä uudenlaisille tutkimuksen käytänteille mahdollistuu. Yksinkertaisesti uudistuvissa arvoissa näyttäytyvät tiedonkäsityksen, oppimiskäsityksen sekä ihmiskäsityksen paradigmamuutokset nyky-yhteiskunnassa, niin haasteina kuin mahdollisuuksina. Taide, luovuus sekä innovatiivisuus haastavat ja mahdollistavat uudenlaisille toimintakulttuureille tulevaisuuden osaamisessa (taiteilija itsensä työllistäjänä). Toisaalta kiihkeässä muutosrytmissä ammatilliselta erityisopettajalta vaaditaan muuntojoutavuutta, vuorovaikutustaitoja sekä kehollista liikettä uudistuvissa toimintaympäristöissä joissa liikkuvuus lisääntyy. Työn tekemisen luonne muuttuu selkeästi niin ajallisesti, paikallisesti kuin tilallisestikin. (Globaali ja kansainvälinen vuorovaikutus.)

Uudistava vuorovaikutus sekä dialogisuuden haasteet ja mahdollisuudet avaavat aikuiskoulutukseen moninaisia näkökulmia. Omassa käytännön työssä olen toteuttanut tällaista työtapaa esteettömän tanssin ohjaaja koulutuksessa. Koulutukseni ovat pohjautuneet seuraaviin pääkohtiin: luovuus, oppiminen, muutos, kehollisuus, uusi ymmärrys, kokonaisvaltainen ”kestävä aikuinen”, itsensä näköinen ammatti-identiteetti, autonomia sekä yhteisön rakentaja tasa-arvon sekä muutosprosessin edistäjänä.

Taustaa esteettömyyteen sekä inklusiiviseen ajatteluuni olen etsinyt omista kehittämis- ja muutostarpeistani aikuisena oppijana sekä kouluttajana moninaisista konteksteista. Työni on ollut marginaalissa liikkumista. Kehollisuus, hiljainen tieto sekä palava halu löytää työkaluja integroitujen ryhmien ohjaamisessa ovat kuljettaneet minua eteenpäin. Aikuiskoulutuksen luoville sekä innovatiivisille palvelumalleille on ollut jo kauan kysyntää ja tarvetta. Luovuuden tuotteistaminen, osaamisen jakaminen sekä yhteisen ymmärryksen luominen ovat eettisesti hankalia käsitteitä kaupallistettaviksi sekä myyntituotteiksi kehitettäessä. Tiedon ja ideoiden aito jakaminen tai kaappaaminen tuntuu helposti menevän sekaisin. Aito opettajuus, yhteisen ymmärryksen luominen sekä tiedon jakaminen muodostuvat filosofisiksi sekä eettismoraalisiksi kysymyksiksi aikuisia oppijoita ohjattaessa.

Minulla on ollut ilo saada keskustella sekä jakaa kokemuksiani moniammatillisissa, poikkitieteellisissä sekä taiteellisissa yhteisöissä, joissa uutta tietoa on rakennettu, testattu sekä haudutettu yhdessä. Arvokkaimpia kokemuksia ovat olleet ne kohtaamiset joissa uusi ja vanha tieto ovat saaneet lempeästi törmätä toisiinsa uutta ymmärrystä tuottaen. Tämän kaltaista työotetta kaipaisin tulevaisuuteen lisää. Kilpailu, nopea rytmi sekä taloudelliset resurssit eivät välttämättä tue ajatusta tiedon jakamisesta ja yhteistyöstä koulutuksessa. Perinteisessä koulutusmaailmassa hierarkiat, valta sekä kilpailu syövät pohjaa sosiokonstrukstivistiselta utopialta jossa opettaja voitaisiin parhaimmillaan nähdä myös yhteisen tiedon konstruoijana, verkostonrakentajana sekä kehittäjänä. Ymmärrys prosessimaisesta työtavasta, kokonaisvaltaisesta asenteesta sekä tiedon rakentamisesta dialogissa vaatii pitkän ajan ja omakohtaisen kokemuksen jalkautuessaan instituutioiden arkeen toiminnan tasolla.

Muutosprosessin ohjauksen ymmärtäminen sekä prosessin erilaisten vaiheiden tunnistaminen asettuvatkin mielestäni välttämättömiksi työkaluiksi aikuisten oppimista ohjattaessa tulevaisuudessa. Tällöin kehollisuus, kohtaaminen ja oikeanlaiset vuorovaikutuksen toimintamallit ovat aikuiskouluttaja asiantuntijoiden tulevaisuuden näyttämöitä. Ilman syvempää ymmärrystä keollisuudesta ja sen merkityksestä tietävänä, aistivana ja uutta tietoa prosessoivana herkkänä ja haavoittuvana, on mielestäni mahdotonta ymmärtää prosessimaisen työtavan ohjaamista.