Prosessi 2. taidepedagogista ja taiteilijasta ammatilliseksi konsultoivaksi erityisopettajaksi

Prosessi 2. 

Taidepedagogisesta konseptista konsultoivan ammatillisen erityisopettajan rooliin

- opettaja performanssitaiteilijana

- opettaja kokonaisvaltaisena liikuttajana aikuisen oppimisprosesissa

- opettaja moninaisissa ammatti-identiteeteissä ja rooleissa riipuen opetettavasta asiayhteydestä
- opettaja muuntojoustavissa oppimisympäristöissä / arjen koreografiat

Mikä on työkonseptini ja kuinka se soveltuu ammatillisen konsultoivan erityisopettajan tulevaisuuden kehittämistyökaluksi

MoWeArt - Liikkumisen taidetta esteettömästi, perustuu vuorovaikutteiseen koulutusfilosofiaan, joka pohjaa vahvasti dialogisuuteen ja kokemukselliseen kriittisesti omaa työtä tutkivaan tapaan oppia. Taidepedagogisessa konseptissa hyödynnetään eri kehontekniikoita (avoimet ja suljetus tekniikat, Jaana Parviainen), liike improvisaatiota (avointa ja suljettua, Pauliina Lappi) sekä saatetaan teoria kohtaamaan käytäntö. Konseptin tavoitteena on antaa osallistujille työkaluja integroitujen ryhmien taidepedagogiseen työskentelyyn. Tavoitteena on luoda asennetta esteettömyyden kohtaamiseen niin yhteiskunnallisista, taidepedagogisesta kuin taiteen tekemisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähestymistavoista käsin. Näenkin strukturoidulla luovuudella tulevaisuudessa paljon annettavaa ammatillisen erityisopetuksen parissa. Tällöin uudenlainen asenne, ymmärrys sekä toimintatavat kehollisuuden merkityksestä opettajan työssä asettuvat uudenlaiseen tarkasteluun. Muuntojoustavat oppimisympäristöt ruumiillisuuden näkökulmasta löytävät hengittävät metodinsa. Muuntojoustavat oppimisympäristöt ja niiden lähtökohdat pohjautuvat fyysiseen, psyykkinen, sosiaaliseen sekä kulttuuriseen esteettömyyteen.

Miten konsepti on syntynyt

MoWeArt ajattelu ja Liikkumisen taidetta esteettömästi konsepti on syntynyt yhteiskunnan muuttuneista tarpeista kohdata taidetta, pedagogiikkaa ja koulutusta kokonaisvaltaisesti. Liikkumisen taidetta esteettömästi on uudenlainen toimintatapa pedagogiikan, elämänmittaisen oppimisen tai transformatiivisen oppimisen sekä hyvinvoinnin näkökulmasta. Siinä kokonaiset merkitysperspektiivit (Mezirow) saattavat asettua uudenlaiseen kriittiseen tarkasteluun. Konsepti pohjautuu moniammatilliseen, poikkitaiteelliseen sekä monitieteiseen lähestymistapaan. Sisältö konseptille on löytänyt käyttöteoriansa aikuiskoulutuksen, taidetanssin, psykoterapian, oppimisteorioiden, voimaantumisteorian sekä mm. Alito Alessin DanceAbility menetelmän viitekehyksestä ja sen kriittisestä peilaamisesta suomalaiseen kulttuuriin sovellettavaksi. Ymmärrystäni ovat avartaneet myös joogan ja erityispedagogiikan tarjoamat työkalut. Yksinkertaisesti ilmaistuna oma kokemukseni ja sen reflektoiminen sekä kriittinen tatkakstelu ovat tuottaneet konseptini. Menetelmäkö minä itse?

Työni lähtökohdat

MoWeArt työssäni lähestyn vuorovaikutteista tanssia koulutuksellisista yhteiskunnallisista, taidepoliittisista sekä kulttuurisista lähtökohdista käsin. MoWeArt  työskentelyssä työtäni ohjaavat koulutuksellisen otteen yhdistäminen taidetyöskentelyyn, luovaan ja toiminnalliseen työotteeseen sekä kehollisuuden merkitykseen erityisopettajan ammatti-identiteettiä sekä ammatillista kasvua tuettaessa aidossa integroidussa yhteisössä. Koulutuksen punaisena lankana on jokaisen osallistujan oman luovan oppimisprosessin kokemuksellinen toteuttaminen osaamista jakaen sekä uutta ymmärrystä ja toimintaa yhteisöllisesti rakentaen.

Lähtökohtana työlleni ovat kulttuurien, kasvatusympäristöjen ja koulutusten kohtaaminen taidepedagogisin keinoin. Työni avainsanoina ovat: avoimuus, luottamus, vuorovaikutus, tasa-arvo, yksilöllisyys sekä elinikäinen, elämänlaajuinen tai uudistava oppiminen. Mentoroinnissa työtapanani ovat työryhmän, (yhteisön ja ympäristön kanssa toteutettava niin kehollinen kuin sanallinenkin vuoropuhelu,) ”yhdessä ajatteleminen” sekä uuden tiedon ja toiminnan rakentaminen työprosessissa koetun pohjalta. Tällainen ilmöpohjaiseen tutkimiseen pohjautuva työtapa voi parhaimmillaan tuottaa prosessimaista omaa työtä kriittisesti tutkivaa ja kehittävää työotetta jossa kehämäisesti yhdistyvät opiskelijan, opettajan, tutkijan ja verkostojen tavoitteellinen yhteistyö. Myöhemmin se voisi olla laadullista tutkimista ankkuroidun aineistopohjaisen teorian viitekehyksestä.

Taidepedagoginen työni käy avointa vuoropuhelua esityksen valmistamisen prosessissa eri taiteen edustajien, taideprosessiin osallistujien sekä yleisön ja yhteisön kanssa.

Taiteen tuottamisen prosessissa pohditaan taiteilijan autonomiaa toimintaympäristöissä, yhteisöissä ja kulttuurissa.

Taidepedagogisen työskentelyn tavoitteena on osallistujan elämänkokemuksen ja aikaisempien opintojen hyödyntäminen omassa työskentelyssä. Työskentelyn painopisteenä on osallistujan kokemuksellinen omien arvojen, käyttöteorian ja opetusfilosofian tutkiminen. Koulutukseni pohjautuvat vahvasti ryhmätyöskentelyyn, dialogiseen asenteeseen sekä kokemukselliseen omaa työtä kriittisesti tutkivaan oppimiseen. Tämä samainen työote soveltuu ammatillisen erityisopettajan työkaluksi jolloin jokainen aikuinen nähdään luovana taiteilijana sekä elämän sankarina matkalla koti uudistuvia arvoja sekä autonomista aikuisuutta. Kriittinen työtapa saattaa kuitenkin aina aiheuttaa säröjä (Malinen) niin yksilön, yhteisön kuin  yhteiskunnakin totuttuttuihin rutiinehin ja uskomuksiin. Tästä syystä MoWeArt työ on myös usein hankalasti avattavissa, sillä se pitää myös sisällään hiljaista tietoa (Polanyi) jota oman kokemuksen ja ammattitaidon jatkuvanoppimisen periaatteella on elämän aikana tullut hankittua. Tutkija Johanna Aromaan kanssa tehty yhteistyö on siltäosin ollut hedelmällistä, että siinä käytäntö ja teoria ovat voineet käydä vuoropuhelua sekä täydentää ja kriittisesti peilata toisiaan. Opettajan ruumiillisuus sekä uudenlaiset toimintaympäristöt ovat näyttäytyneet minulle laajemmissa perspektiiveissä Aromaan kanssa tyskennellessäni.

Miksi työni on tärkeää

Toiminnalliset menetelmät, yhteisöllisyys sekä moniammatillinen ja poikkitaiteellinen työskentely on tunnustettu tänä päivänä yhteiskunnassamme ensisijaisesti lasten ja nuorten opetuksessa sekä vanhusten tai erityisryhmien toimintakulttuureissa. Tutkimuksellisessa sekä aikuiskoulutuksen toimintakulttuureihin työtavat ovat vasta hiljalleen jalkautumassa.  Vuorovaikutus, toiminnalliset menetelmät sekä luova ajattelu ovat löytäneet vahvasti tiensä hyvinvoinnin, oppimisen sekä kokonaisvaltaisen elinikäisen oppimisen ja ”ihmisenä kasvamisen” pariin. Pidän merkityksellisenä, että taidetta ja luovuutta työssään toteuttavat taiteilijat ja taiteen soveltavan käytön toimijat, jotka kentälle jalkautuvat kantavat vastuuta työstään niin moraalisesti kuin eettisestikin. On mielestäni ymmärrettävä, ettei taide uudenlaisissa toimintakulttuureissa koskaan tule olemaan monistettavissa ilman suurempaa inhimillistä taidepedagogista paloa, intohimoa ja jakamisen nöyryyttä. Ainutlaatuinen kohtaamisen taide ja ”läsnäolon pedagogiikka” vaativat työn hellää vaalimista ja asenteen kunnioittamista niin tekijän kuin kokijankin näkökulmasta. Sille tunnusomaista on mielestäni olla tietoinen omasta ihmis-, tiedon- ja oppimiskäsityksestä, jotka parhaimmillaan ohjaavat autonomiseen jatkuvasti omaa työtä kriittisesti tutkivaan työtapaan. Tämän avulla on mahdollista lisätä yhteisöllistä, yhteiskunnallista kuin omaakin ymmärrystä toiminnasta. Mahdollisuus oman työn kriittiseen reflektoimiseen ja aidosti todeksi elämiseen vaativat resursseja ja tekemisen mahdollisuuksia sekä moniammatillista työotetta. Tällainen työtapa ei poikkea juurikaan konsultoivan ammatillisen erityisopettajan roolista. Luovuutta on osattava toteuttaa tietoisesti. Myös taiteen merkitys ja arvo on nähtävä omana kontekstinaan. Innovatiivisuuden ja luovuuden sekä osaamisen jakamisen takana ovat aina arvot. Ammatillisen erityisopettaja opintojen aikana olen huomannut kuinka vaikea oppimisprosessin ohjaaminen saattaa olla, ellei käytännön elävä kokemus ja aidon dialogisen työtavan omaaminen ole vielä "muuttunut lihaksi" ohjaajan työtavassa. Toisaalta tämä prosessimaisen ohjaustyön kriittinen tarkastelu on myös auttanut itseäni havainnoimaan paremmin missä vaiheessa yksilö, yhteisö tai yhteiskunta kriittistä uudistavaa työotetta kulkee.