Prosessi 3.

Summer School Jmk kesä 2013 Vauhtia, toivoa alkaviin opintoihin. innovaatiota, erityisyyttä vai kansainvälisyyttä...vai mitä ihmettä...Innovatatioita joiden takana ovat arvot..
Ainakin liikettä!

Tajunnanvirtaa ja muistijälkiä kesästä

Mitä tuo mystinen luovuus ja oppiminen ovat? Oppimista vuorovaikutuksessa, luottamuksessa ja läsnäolossa – sitäkö aikuisen oppiminen on? Olemmeko me sittenkin kaikki taiteilijoita, vai onko luovuus vain luonnollista kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä, kun on tilaa ja aikaa löytää oma aito itsensä? Kohdata ja aidosti välittää. Vai olisko luovuus jokin neurologinen oikku joka tekee meistä erilaisia ja erityisiä. Ei, kyllä luovuus on mielestäni juurikin kaikkea tätä, mutta mistä perspektiivistä sitä haluan lähestyä. Ammatillisen erityisopettajan perspektiivistä, kuinka liikuttaa opettajaruumiita siten, että kehon viisaus alkaisi ilmaisemaan itseään, tai ainakin siten että ammatillinen erityisopettaja tunnistaisi tämän liikkeen ohjatessaa opiskelijan oppimisprosessia.

Löydän vuoden 2005 muistiinpanoni joissa olen pohtinut teemaa: oppimisympäristönä luovuus, vuorovaikutus ja aito kohtaaminen. Alle olen koonnut ajatuksia Martin Buberilta.  Tästäkö kesäkoulussa oli kyse. Aikaisempi ajatteluni yhdistyy uuteen kokemukseen. Muistijäljet, oivallus ja uuden ymmärryksen rakentaminen. Paljon puhuttua prosessimaista ja kokonaisvaltaista työtapaaJ

-          Martin Buberille välittömässä kohtaamisessa rakentuu ”aito yhteyden maailma”

-          dialoginen suhde edellyttää, että Minä ja Sinä haluavat ymmärtää toisiaan ja huomioida toisensa

-          molemmilta edellytetään toiseuden, yksilöllisyyden ja erilaisuuden tunnustamista

-          Hans Gadamer, dialogi pelinä:

”Pelin ja leikin ideat paljastavat jotain syvää ja inhimillistä kokemuksesta. Pelin luonteeseen kuuluu, että se ei ole tavallisessa mielessä vakavaa. Peli täyttää tarkoituksensa vain jos pelaaja kadottaa itsensä peliin”

Osallistuin kesäkoulun kolmeen ensimmäiseen päivään. Loppuviikosta minun oli pidettävä tanssiryhmällemme harjoitukset Oulussa joten lähdin aikaisemmin pois.

Kesäkoulun aikana vapaassa luovassa tilassa syntyneen vuorovaikutuksen kautta jokin jäi elämään koulutuksen viimeisiin päiviin lähtöni jälkeen - vuorovaikutuksessa. Pieni tanssillinen harjoitus siirtyi kesäkouluryhmään, josta myös Eilan taltiointi muistona. Minä pidän elämässä syntyvistä muistijäljistä, minä elän niistä, minä hengitän niitä.  Samaten kesäkoulun vahvasta läsnäolosta ja vuorovaikutuksesta itselleni siirtynyt ”energia”, on taltioituna työryhmämme pienessä klipissä joka on katsottavissa linkistä. Tämä klippi onkin varsinainen reflektioni kesäkoulusta, siirrettynä taiteelliseen prosessiin. Ohi sanojen, koskettamaan ja koskemaan. Luottamaan ja uskomaan. Yhdessä olemme enemmän. Dialogisuus, kehollinen empatia, luottamus ja yhteisen ymmärryksen muodostaminen, kaikkea sitä oppiminen parhaimmillaan. Kuvaus on taiteellisen työn prosessista Joutsenesta Anna Pavlovaksi ja kuvattu harjoituksissa Esteettömän tanssiteatteriryhmä KUDELMAN kanssa Oulun Caritas-kodissa kesäkuussa. (Klippiä ei saa laittaa julkiseen käyttöön.)

Oma vuonna 2005 kirjoittamani runo oppimisesta ja hengityksestä sopisi mainiosti tämän taltioinnin saattelemaksi, se alkaa jotenkin näin:

”Oppiminen ja hengitys kevyt ja rento,

oivallus ja ajatus kuin perhosen lento.

Luottamuksen tuulessa mielet vaeltavat salaa.

Kohtaaminen ja vuorovaikutus tien uuteen avaa.

Kelluen, virraten elämää vaan ja rakastamalla

aivan kaiken saa.”

 Joutsenesta Anna Pavlovaksi Työryhmä KUDELMA

http://youtu.be/bBcxYS0pkFo

 Reflektiossani en lähde analysoimaan kesäkoulun sisältöjä tai kontemplatiivista pedagogiikka. Ajattelen, että luovuus ja oppiminen ovat valtavan suuria kokonaisuuksia ja kiinnostavia aiheita. Kontemplatiivinen pedagogiikka on myös kiinnostava kokonaisuus jonka kulkua kasvatuksen, koulutuksen sekä oppimisen suhteen on ilo seurata Suomessa tapahtuvan opettajakoulutuksen murroksessa.