Muuntojoustavat oppimisympäristöt

MUUNTOJOUSTAVAT OPPIMISYMPÄRISTÖT / OPETTAJAN ARJEN KOREOGRAFIAT

Muuntojoustavat oppimisympäristöt pitävät sisällään:

- läsnäolon pedagogiikka, erilaiset avoimet tekniikat (Parviainen 2006)
- aito opettaja, opettajan ammatti-identiteetti, opettaja performanssi taiteilijana
- luonnollinen liike, improvisaatio (Aromaa), hyvinvoiva opettaja uudet työn haasteet
- merkitys perspespektiivit (Mezirow)
- opettajan hiljainen tieto (Polanyi)
- oppimiskäsitykset liikkeessä ja kärrynpyöriä tekemässä (integratiivinen pedagogiikka)

Kehon päiväkirja:

1.  vaihe: opettaja tutustuu omaan kehollisuuteensa yksinkertaisten kehoa ja mieltä yhdistävien harjoitteiden avulla / reflektoiminen "uuden tiedon meditoiminen" - yksin

2. vaihe: tuo huomionsa muihin liikkujiin, ympärillä oleviin ihmisiin ja asioihin, herättää luovuuttaan kehosta käsin / reflektoiminen, oivallusten jakaminen - yhdessä "uuden tiedon meditoiminen"

3. vaihe: alkaa luomaan dialogia / vuoropuhelua ympäröivän kanssa - "yhteisen kielen ja käsitteiden luominen" method pauliina" (arkikielestä ja kokemuksista omaan käyttöteoriaan -> teoreettinen sensitiiisyys - uuden teorian luominen -> tutkimuksellinen yhteistyö ja hiljaisen tiedon = ruumiillisen tiedon avaaminen ja käsitteellistäminen monimuotoisin taidetta ja pedagogiikkaa yhdistäviin menetelmin

4. vaihe: yhdistää tietoisesti edelliset kolme vaihettaa ja kehittää tietoisuustaitojaan tilassa, ajassa, paikassa sekä oman itsensä havainnoinnissa liikkeessä ja maailma suhteessa

5. vaihe: uuteen ymmärrykseen sitoutuminen

KV tehtävä STRUKTULU 2014

Pauliina Lappi

KEHOLLISEN ILMAISUN LUKUTAITOJA JA RUUMIIN PUHEEN KUULEMISTA – TULEVAISUUDEN AMMATILLISEN 

ERITYISOPETTAJAN: LUOVAT PEDAGOGISET UUDISTUVAT RUUMIILLISEN TIEDON LUKUTAIDOT MENETELMÄNÄ

Olen viimeisen vuoden aikana osallistunut erilaisiin seminaareihin, verkostoihin, koulutuksiin sekä tehnyt yhteistyötä, jossa on ollut mahdollista peilata ja pohtia oman taidepedagogisen konseptini MoWeArt haasteita sekä mahdollisuuksia tulevaisuuden ammatillisen erityisopettajan näkökulmasta. Niin omiksi haasteikseni kuin myös yhteiskunnallisiksi ja kansainvälisiksi haasteiksi ovat muodostuneet sosiaalisen median uudenlaisten ”lukutaito vaatimusten” hyödyntäminen verkostoissa, yhteistyössä sekä osaamisen jakamisessa. Myös pedagoginen osaaminen on näyttäytynyt suurena haasteena sekä mahdollisuutena tulevaisuuden työssä, jossa yhä enemmän annetaan arvoa sekä osataan tunnistaa informaalin, arkielämässä hankittujen taitojen merkitystä. Omaa vuodenaikaista työtäni on ollut mahdollista reflektoida Osaava-verme verkoston koulutusten, seminaarin sekä kirjan pohjalta. Osallistuin Verme koulutukseen. Valitettavasti en saanut rakennettua itselleni verme vertaismentorointi ryhmää, joten olen hyödyntänyt asiantuntijoiden kirjoittamaa kirjaa reflektoidessani omaa työtäni. Omassa työssäni ammatillisen erityisopettajan näkökulmasta on ollut haasteena saattaa formaali, informaali sekä nonformaali oppiminen kohtaamaan. Hiljaista tietoa (Polanyi) on ollut avattava niiltä osin kuin mahdollista käsitteellistämisen sekä ilmaisun muotoon.

Voisin omalla kohdallani sanoa hankkineeni, kehittäneeni sekä jakaneeni omaa osaamistani erilaisissa verkostoissa, jolloin itse voin olla esimerkkinä siitä kuinka ammatillinen konsultoiva erityisopettaja kehittää omia taitojaan osaamistaan sekä uudistuu ”luonnollisesti” elämänlaajuisen oppimisen otteella. Tässä haasteena ainakin freelancer toimijana, jolloin oma toimeentulo on rakennettava itse omaa työtään markkinoimalla. Kilpailu ja nopeasti uudistuvat työskentelytavat haastavat kiristyvillä markkinoilla sekä luovat selkeän ristiriidan uusille dialogisille työmuodoille. Näen merkityksellisenä tulevaisuudessa kirkastaa käsitteitä elämän laajuinen (horisontaali oppiminen) ja elinikäinen (vertikaali) oppiminen toisistaan, (Osaaminen jakoon s. 20) Tämän kaltaisen osaamisen tunnustamisen ymmärtäminen luo tulevaisuuden taitajia, tietäjiä sekä kehittäjiä ” luovalla otteella” mielestäni, aikuiskoulutuksen uudistuvalle kentälle. Tällöin myös uudenlaiset ”voimauuttavat symbioosit” olisivat mahdollisuuksia esimerkiksi taiteilijan ja tutkijan välisessä yhteistyössä, jolloin uudenlaista yhteistä tietoa sekä ymmärrystä olisi mahdollista tuottaa. Tällaista työtapaa olemme tutkija Johanna Aromaan kanssa kehittäneet vuodesta 2010.

Vertaismentoroinnin haasteet ja mahdollisuudet ovat näyttäytyneet minulle myös viimeisen vuoden aikana. Tosin ”kehollisuuden ja ruumiin puheen” osuus on vielä jäänyt mahdollisuudeksi tulevaisuuden opetustyötä kehitettäessä. Tunteiden merkitystä oppimisen hyvinvoinnin sekä työssä jaksamisen kannalta osataan edelleenkin hyödyntää vasta vähän. Taide, pedagogiikka sekä taitava ohjaus saattavat avata uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa luovia ja innovatiivisia käytänteitä kehitettäessä. Valtakunnallisessa vertaismentoroinnin ohjelmassa, niin kuin uudistuvassa opetussuunnitelmassa ruumillisen tiedon merkitys on jäänyt ohueksi käsitteenä, josko laisinkaan tullut näkyville.

Ammatillisen konsultoivan erityisopettajan näkökulmasta olen löytänyt uudenlaista ymmärrystä muuntojoustavien oppimisympäristöjen kehittämisen tarpeellisuudesta. Puhunkin opettajan koreografisesta kartasta, jossa tietoisesti ja strukturoidusti on mahdollista luoda erilaisia oppimisen tiloja ja oppimisympäristöjä, joissa oppimistapahtuma nähdään hyvin kokonaisvaltaisena. Tällöin oppiminen, tunteen, liike ja oivaltaminen astuvat näyttämölle. Tämänkaltainen työskentely mahdollistaa myös aikuisen oppijan oppimisen pulmien sekä itsetuntemuksen ja omien kehittymishaasteiden näkyväksi tekemisen voimavarasuuntautuneella työotteella, poisoppimisen mahdollisuutena.

Selkeimmin oman kokemuksen pohjalta ovat hahmottuneet erityisopetuksen muutosta ja kehitystä haastavat tavoitteet. Näen mahdollisuutena hyödyntää uudenlaisia luovia toiminta sekä taidepedagogisia menetelmiä paremman ja tasa-arvoisemman oppimisen takaamiseksi yhteiskunnallisesti.

Olen osallistunut viimeisen vuoden aikana erilaisiin kehittämistehtäviin, seminaareihin ja tapahtumiin joissa olen tutkinut ja havainnoinut inklusiivisuuden toteutumisen käytäntöjä, haasteita sekä taidepedagogista toimintaa vuorovaikutuksessa ammatillisen konsultoivan erityisopettajan näkökulmasta.

 Osallistumiseni painopisteenä on ollut peilata omaa MoWeArt työskentelyäni niin valtakunnallisen kuin kansainvälisen (taide) pedagogisen ja aikuiskoulutuksen sekä työllistymismuotojen kehityksen näkökulmasta osana ammatillisen erityisopetuksen muuttuvia ja kehittyviä käytänteitä. Erityisenä kiinnostuksenani on ollut vuorovakutus, hyvinvointi ja luovuus.

Olen esitellyt omaa työtäni ja pohtinut sen hyviä käytänteitä ammatillisen erityisopettajan näkökulmasta sekä inklusiivisuuden haasteiden ja mahdollisuuksien näkökulmasta. Seminaarit, työpajat sekä erilaiset keskustelufoorumit ovat mahdollistaneet minulle oman työni tutkimisen moniäänisessä sekä monikulttuurisessa vuorovaikutuksessa peilaten ajan haasteita ja mahdollisuuksia, joissa hyvinvointi, yhteisöllisyys ja sosiaalisuus ovat uudenlaisessa roolissa.

Osallistuminen moninaisiin tapahtumiin on ollut aineistokeruun ja reflektoinnin paikka, taidepedagogisen MoWeArt menetelmäni edelleen kehittämiseksi. Koulutukselliset, yhteiskunnalliset sekä ”luovuuden, hyvinvoinnin ja innovaation” paradigma muutokset viimeisen kymmenen vuoden ajalta ovat näyttäytyneet kiinnostavina ja haastavina tutkimuksenkohteina omalle kehittämistyölleni.

Alle olen koostanut ajatuksia ammatillisen erityisopetuksen näkökulmasta omaa kehittämistehtävääni ajatellen sekä pedagogisia mahdollisuuksia ammatillisen konsultoivan erityisopettajan näkökulmasta tulevaisuuden työssäni. MoWeArt utopiaa, unelmaa vai todellista paradigmamuutosta yhteiskunnan muuttuneista tarpeista opetuksessa.

Ilmiö taidepedagogiikka ja konsultoiva ammatillinen erityisopettaja ja inkluusion haasteet ja mahdollisuudet

Omassa kansainvälistyvä ammatillinen erityisopettaja tehtävässäni, olen ottanut tarkasteluun yksilön, yhteisön ja ympäristön verkostoitumisen sekä yhteisen tiedon rakentamisen haasteet ja mahdollisuudet. Taidepedagogiikassa olisi mahdollista ottaa nuo samat asiat esille eri termein ja sulatta ne sitten kohtaamaan ammatillisen erityisopetuksen käsitteitä jolloin yhteistä ymmärrystä olisi mahdollista rakentaa sanojen ”monimuotoisen” olemuksen sekä merkitysperspektiivien ymmärtämisen näkökulmasta. Oma konseptini MoWeArt vaatisi mahdollisesti jonkinlaisia ”kehollisia sekä filosofisia lukutaitoja”, toteutuakseen helpommin luettavaksi ja kirjalliseen muotoon avattavaksi ”työkirjaksi.

Ammatillisen eritysiopetuksen muutoshaasteina ovat niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnan muuttuneet tarpeet:

-           koulutuksen merkitys

-           toimintaympäristö

-           oppimiskulttuurin muuttuminen

Olen lähtenyt tutkimaan taiteen tutkimisen teoreettisesta näkökulmasta vastausta omalle KV tehtävälleni jonka tutkimuskysymyksenä: ”mitä viimeaikainen yhteistyöni on erityisopetuksen perspektiivistä katsottuna.

Viimeisen vuoden aikana olen osallistunut erilaisiin verkostotapahtumiin, seminaareihin sekä kehittämishankkeisiin ”taidepedagogisen” konsultoivan ammatillisen erityisopettajan näkökulmasta käsin. Tapahtumat ovat avanneet minulle uutta ymmärrystä inklusiivisuuden haasteista sekä mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Yhteiskunnalliset muutokset sekä uudenlaiset toimintaympäristöt haastavat ammatillista konsultoivaa erityisopettajaa yhä moninaisempiin ammatillisiin vaatimuksiin. Oman työn jatkuva tutkiminen sekä kriittinen peilaaminen asettavat mielestäni autonomiselle aikuiskouluttajalle tulevaisuudessa uusia haasteita. Vuorovaikutus sekä verkostot osaamisen jakamiselle näyttäytyvät välttämättöminä oman työn eteenpäin viemisessä sekä kehittämisessä.

Taidon ja osaamisen näkyväksi tekeminen ovat haasteena dialogisessa ja uutta toimintaa kehittävässä työotteessa, jonka yhtenä tavoitteena parhaimmillaan olisi osaamisen jakaminen sekä moniäänisyys. Aika ja kärsivällisyys ovatkin tässä kohdassa muutoksen johtamisen avainsanoja ja voimavara mielestäni. Prosessimaista ohjaamista ja työtapaa voitaisiin verrata synnytysprosessiin jossa jokainen kehitysvaihe on merkityksellinen. Inkluusio ilmiönä on aikaa, tilaa ja paikkaa vaativa prosessi jonka on mahdollista mielestäni näyttäytyä vain ajoittain. Inkluusio voisi mielestäni olla vastaavanlainen ilmiö kuin vuorovaikutus ja dialogisuus joiden ei ole mahdollista olla joka hetki läsnä opetuksessa. Erilaiset oppimiskäsitykset voivat tuolloin löytää paremmin vuoropuhelua ja paikkansa uudenlaisissa ”tiloissa” sekä tavoitteissa. Kaiken takana ovat mielestäni kuitenkin arvot ja asenne! Lait ja asetukset ohjaavat menosuuntaa taidepedagogiselle työlle. Tanssitaiteen näkökulmasta pedagogiset, kulttuuriset, yhteiskunnalliset sekä poliittiset muutokset ovat olleet valtavat viimeisten vuosien aikana sekä kansainvälinen yhteistyön nopea kehittyminen näyttäytyy kentällä. Uudenlaiset sosiaalisen median moninaiset hyödyntämisen, verkostoitumisen sekä tiedon siirron välittäminen haastavat, kuormittavat sekä mahdollistavat tulevaisuuden aikusiskouluttajaa.

Työssäni freelancer tanssitaiteilijana, kouluttajana sekä pedagogina suurimpana haasteena oman osaamiseni kehittämiselle olen kokenut jonkinlaisen ”tausta yhteisön” puuttumisen. Vuorovaikutuksen merkityksellisyys sekä verkostoitumisen haasteellisuus ovat nousseet vahvasti esille oman työni kehittämisessä. Kiinnostukseni uudenlaisille toimintakulttuureille ja kehittämishankkeille johdattivatkin minut liittymään monikulttuuriseen taide osuuskunta SummArtiin keväällä 2014.  SummArt on syntynyt Humanistisen ammattikorkeakoulun TuPa hankkeen osana. Osuuskunta SummArt on perustettu luomaan uudenlaista toimintakulttuuria ja yhteiskunnallisia rakenteita maahanmuuttaja taiteilijoille paremman työllistymisen mahdollistamiseksi. Mielestäni monikulttuurisella taideosuuskunnalla on valtavasti annettavaa Suomalaiselle yhteiskunnalle, koulutus ja yhdistystoiminnalle sekä kansainväliselle yhteistyölle tulevaisuudessa, kun sen mahdollisuudet ja resurssit osataan kanavoida oikeaan suuntaan. Asenne ratkaisee! Ammatillisella konsultoivalla erityisopettajalla on myös paikkansa tässä yhteisössä kehittämään erilaisia vuorovaikutteisia toimintamalleja niin taiteen työllistymisen kuin hyvinvoinninkin tueksi aikuisen elämän laajuisen oppimisen näkökulmasta. Osuuskuntaa perustettaessa sekä hankkeen aikana koulutuksia järjestettäessä olisi ollut kiinnitettävä enemmän huomiota monimuotoisiin koulutuksen järjestämisen keinoihin jolloin osallistujia olisi saatu innostettua, osallistettua sekä motivoitua uuden toimintakulttuurin luomisessa sekä siihen sitoutumisessa. Kuinka tämä olisi ollut mahdollista toteuttaa, mielestäni onnistunut ammatillista konsultoivaa erityisopettajaa hyödyntämällä jolloin oppimista olisi osattu hyödyntää yksilöllisistä oppimistarpeistakäsin kunkin koulutukseen osallistujan kohdalla paremmin. Monikulttuurisuus tuo aivan uudenlaisia haasteita inklusiivisten oppimisympäristöjen luomisessa tulevaisuudessa jolloin ihmistuntemus, vuorovaikutustaidot ja luovuus nousevat haasteiksi ja mahdollisuuksiksi.  MoWeArt konseptin avulla olisi ollut mahdollista tuottaa prosessioppimista sekä osaamista osuuskunnan toiminnassa sekä Humakin opiskelijoille työssäoppimisen muodossa. Toivottavasti yhteistyötä jatketaan sekä osaamista jaetaan tulevaisuuden yhteistyössä ja verkostoissa.

Näen tulevaisuuden mahdollisuutena sekä kehittämisen paikkana konsultoivan erityisopettajan laaja-alaisen toiminta kulttuurin jossa olisi mahdollista liikkua moninaisissa ympäristöissä ”strukturoituina luovina taito tiimeinä” sekä asiantuntijoina, toinen toistaan täydentäen ja tukien. Toisaalta tuottavuus, kilpailu sekä tuloksellisuus asettavat oman ristiriitansa sekä luonnollisen särönsä hyvinvointia sekä osaamisen jakamista peräänkuuluttavalle organisaatio kulttuurille sekä yhteiskunnalliselle ilmiölle. Taide luovuus ja hyvinvointi ovatkin näyttäytyneet minulle uudenlaisesta perspektiivistä kaikissa tapahtumissa, seminaareissa sekä verkostoissa joihin olen viimeisen vuoden aikana osallistunut. Vuorovaikutus kaikessa moninaisuudessaa sekä haasteissaan on noussut uudenlaiseen tarkasteluun yhteiskunnallisesti kuten taide ja luovuuskin. Toisaalta yhteiskunnassa vaaditaan melkoisia vuorovaikutus- ja verkostoitumistaitoja tulevaisuuden osaajilta kun taasen yhtäältä hidastamisen ja hiljaisuuden aalto etsivät yhä rauhallisempia ja strukturoidumpia oppimisympäristöjä turvaamaan yksilöllisiä kohtaamisen mahdollisuuksia sekä aidon oppimisen ympäristöjä. Kuinka vuorovaikutus ja ”vuorovaikuttamattomuus” voivat löytää rytminsä sekä paikkansa tulevaisuudessa, on mielestäni kiinnostava haaste ammatillisen konsultoivan erityisopettajan työssä. Viipyilyä, viivästelyä vai hyvinvoivaa pedagogista osaamista.

Olisiko muuntojoustavissa oppimisympäristöissä ja niiden strukturoidussa ja tiedostavassa hyödyntämisessä avaimia tulevaisuuden opettajantyössä. Taiteen kentällä on tapahtunut vastaavanlainen ilmiö kuin opetuskulttuurin muutoksessa. Käsite informaali oppiminen on vienyt opiskelijoita uudenlaisiin oppimisympäristöihin tai näyttänyt, että oppimista tapahtuu mahdollisesti kokoajan ja kaikkialla. Taiteen kentällä taidetta on viety erilaisiin ympäristöihin viimeisien vuosien aikana intohimoisesti. Yhteiskunnallisesti minua kuitenkin puhututtaa minkälaista struktuuria, tavoitteita ja osaamista tällaisten käytänteiden ympärille on rakennettu. Osallistavasta taiteesta ei haluta enää puhua vaan käytetään mielummin uutta termiä taidetta erilaisissa ympäristöissä. Erilainen oppija tai erityisen tuen tarve löytää rinnalleen moninaiset opetuksen menetelmät ja monenlaiset oppijat, konstruktivisteisen ajattelun mukaan aikuiset ovat onnellisia löytäessään monianaisia tapoja oppia. Ongelmalähtöisyydestä ollaan siirtymässä voimavara suuntautuneempaan tasa-arvoisempaan sekä yksilöä kunnioittavampaan suuntaan. Diagnosien maailma tulevaisuudessa toivottavasti jää lääketieteen asiantuntijoille ja opetuksessa suunnataan käyttämään pedagogisia työkaluja.

Muuntojoustavat oppimisympäristöt ovatkin mielestäni tulevaisuuden konsultoivan ammatillisen erityisopettajan kehittämisen sekä osaamisen mahdollisuus, jossa koen oman tanssitaiteilija taustani sekä kehollisen asiantuntijuuteni löytävän ammatillisen erityisosaamisen alueeni.

MoWeArt vuorovaikutteisella konseptillani on mahdollista auttaa opettajia sekä kouluttajia löytämään itsestään strukturoidusti luova ja liikkuva opettaja niin omassa kehossaan kuin toimintaympäristössään. Minulla on ollut ilo, kansainvälistä ammatillisen erityisopettajan tehtävääni pohtiessa, tehdä yhteistyötä Oulun yliopiston tohtorikoulutettavan kulttuuriantropologin Johanna Aromaan kanssa.  Johanna tutkii omassa työssään opettajan ruumiillisuutta. Monet antoisat keskustelut, työpajat sekä seminaarit viime vuoden aikana ovat vakuuttaneet minut vuorovaikutuksen välttämättömyydestä niin tutkijan, taiteilijan, verkosto-osaajan, kehittäjän, mentorin kuin koulutettavankin näkökulmasta. Yhteisen ymmärryksen löytäminen sekä oman ajattelun tuominen uudenlaiseen merkitysperspektiiviin voi olla avartaa ja ravisuttavaakin oman työn kehittymisen kannalta. Käytännön ja teorian yhteen ”törmäyttäminen” ovat mielestäni aivan välttämätöntä oman työn kehittämiselle. Uskon vuorovaikutuksen paradigma muutokseen niin historiallisena, kansainvälisenä, yhteiskunnallisena kuin poliittisenakin  ilmiönä ja utopiana. Konsultoiva ammatillinen erityisopettaja voi hyötyä vuorovaikutteisesta, voimavara suuntautuneesta MoWeArt konseptissa jossa ”wellness” päivitetään muotoon ”we”. Olen oivaltanut kokemani avulla KV tehtävääni koostaessa, että struktuuri mahtuu loistavasti osaksi luovaa pedagogiikka ja että ne todellakin ovat symbioosissa toistensa kanssa, jotta hyvälle elämälle ja didaktisille työkaluille on mahdollista löytää paikkansa! Taide sinällään toteutuakseen tarvitsee luovuutensa sekä aikuinen särönsä, jotta pedagogista muutosta on mahdollista tapahtua uudistavan aikuiskoulutuksen ollessa tavoitteena. On kertakaikkiaan törmättävä uuteen tietoon ja kyseenalaistettava vanhanaikaiset käsitykset oppimisesta!

Ei minusta sitten tullutkaan ammatillista erityisopettajaa, mutta se on kokonaan toinen aihe sitten !